Pase Cortesia
Meillä oli Kalifornian reissulla saadut "pase cortesiat" Aeromexicolle jotka piti käyttää vuoden kuluessa. Pase Cortesian eli "kohteliaisuuspassin" voi saada esim. siitä jos matkustaja siiretään toiselle, myöhäisemmälle lennolle esim. lennon ylibuukkauksen takia. Luulimme saaneemme vapaaliput, mutta käytännössä meno-paluulennoista Cancuniin piti maksaa 75 euroa / nuppi (norm. n. 250 euroa).
Menomatka mutkineen
Lähtöpäivänä sää oli sateinen Mexico Cityssä. Olimme ajoissa lentokentällä puolentoista tunnin taksiajelun jälkeen. Check-in sujui nopeammin kuin koskaan. Odotellessamme lähtöportilla huomasin, että lentokoneen keulakupu oli auki, ja että näytti siltä, että miehet kuivasivat tutkaa rievuilla ja osoittivat tiivisteitä. Kupu laitettiin lopulta kiinni, ja matkustajat jonottivat koneeseen. Koneessa istutiin jonkin aikaa, kunnes kapteeni kuulutti. "Anteeksi, mutta täytyy vaihtaa konetta teknisen vian vuoksi. Olen pahoillani." Sitten kaikki matkustajat marssivat takaisin aulaan. Odotimme puoli tuntia, kunnes meille kerrottiin, mille uudelle portille piti siirtyä. Odotimme siellä tunnin lisää, lasten kanssa, ilman juotavaa ja syötävää, tietämättä uutta lähtöaikaa. Voi Aeromexico! Koneessa sentään saimme voileivän.
Kun saavuimme Cancuniin, oli jo pimeää, mutta yhä niin leudon lämmintä Cityyn verrattuna. Matkatavarat tulivat kuin tulivatkin ihan reippaasti, olihan kyseessä "kotimaan lento. (Aeromexico ei onnistunut hukkaamaan laukkuja). Seuraavaksi ajelimme kolme varttia taksilla Puerto Juareziin, Isla Mujeresin yhteysalusten UltraMar-katamaraanien satamaan.
(Taksikyydin hinta 420 MXP = 40 USD.)
Ultra Mar ryskytti 25 minuuttia pimeän meren yli Isla Mujeresin saarelle.
(menopaluu 70 MXP = 6.5 USD aikuisilta, lapset saavat ilmaiset liput.)
Saaren päässä rullasimme matkalaukut ja rattaat laiturin toiseen päähän, josta otimme taksin Hotel Cabañas Maria del Mar:iin. Matkalaukut eivät mahtuneet Tsurun takaronkkiin sisälle, mutta pystyyn kuitenkin.
(taksikyyti 5 min / 1 km, 25 MXP = 2 USD)
Hotellissa varauksemme tunnettiin. Maksoimme pantit rantapyyhkeistä ja tallelokeron lukosta ja kävelimme vehreän puutarhan läpi "mökkiimme".
Lähdimme kotoa aamulla n. klo 8 ja olimme perillä noin klo 20. Matka oli pitkä ja väsyttävä mutta tuntui vaivan arvoiselta jo perille päästyä.
Mökki Karibialla
Hotel Cabañas Maria del Mar tarjoaa kolmelaista majoitusta: cabañas ("mökkejä"), tower rooms ja castle rooms.
Cabañat ovat kahdessa kerroksessa olevia betonirunkoisia huoneistoja, joita on neljä rakennusta kohden. Mökkitunnelmaa tuo värikäs sisustus, puiset portaat (lapsille vaaralliset?) ja parvekekaiteet sekä palmunlehdistä tehty "palapa" tyyppinen katon reunus. Mökeissä on iso terassi sisäpihalle päin. Sisäpihalla on uima-allas.
Terrazza de Cabaña
Tower-osa on kolmekerroksinen hotellimainen rakennus, jossa noin 30 huoneistoa. Huoneissa on 2. ja 3. kerroksissa sisäänkäynti takaa, ja parvekkeet sisäpihalle päin. Alakerran huoneissa on sisäänkäynti ja terassi sisäpihalle. Tower on hiekkarannan ja Cabañas osa välissä.
Cabañas and Tower
Castle-osuus on rantaan päättyvän tien toisella puolella kuin Cabañas ja Tower. Tyylinä "valkoinen sisustus" sopii varmaankin sellaista vaativille :-). Castlen yhteydessä on Buho's ravintola. Juomien ja ruoan lisäksi se tarjoaa hotellin maksaville asiakkaille kahvi-paahtoleipä-mehu-aamiaisen.
Castle Towerin katolta nähtynä, ravintola on palmukaton alla.
Taustalla suuri Avalon Reef Club Resort
Hotellissa moni asia oli kohdallaan: sijainti rannalla, vehreä puutarha uima-altaineen, ihan siisti mökkihuone jääkaapilla ja ilmastoinnilla. Keskustaankin oli kävelymatka.
Hinta 158 USD/yö kahden parisängyn mökkihuoneesta ei ole ihan halpa, mutta saimme koko jengin sopimaan sisään. Lapset 3 kpl nukkuivat toisessa parisängyssä ja herrasväki toisessa.
Sarjassa "erikoisuuksia" hotellissa olivat aamiaiskupongit "desayno continental cortesia". Joka aamu vastaanotosta piti hakea aamiaiskupongit, jotka olivat voimassa ainoastaan juuri sinä aamuna. Saimme niitä aina 4 kpl, koska maksoimme neljästä hengestä, vaikka meitä oli kaksi aikuista ja kolme lasta. Jupisimme asiasta, mutta monina aamuina maksoimme 20 pesoa Helenan mehusta ja kahdesta paahtoleivästä. Jupinamme jälkeen yksi tarjoilja alkoi antamaan Helenan mehun ja paahtoleivän ilmaiseksi, mutta hotellin puolelta myönnytystä ei tullut. Rantapyyhkeitäkin saimme 4 kpl, mutta se sentään riitti.
Hotellin aulassa myydään myös retkiä, mutta suosittelen tekemään hintavertailua.
Rantalomaa
Yucatanin niemimaan länsipuolen, Quintana Roon osavaltion hiekkarannat ovat valkoista, hienoa korallihiekkaa. Valkoisen hiekan ominaisuuksi se että se on kaunista, ei kuumene auringon paahteessa ja paahtava vaikutus heijastumisen takia on varsin tehokas. Meri näyttää todellakin turkoosinsiniseltä.
Isla Mujeresia reunustavat kalliot idässä ja valkoinen hiekka pohjoisessa ja lännessä.
Pohjoisrantaa. HP Photosmart Premierillä liimattu panorama. Ranta on oikeasti suora.
Snorkkelilomaa
Täytyy heti tunnustaa, että olimme vain snorklaamassa, emme sukeltamassa. Parissa tunnissa olisi kuulemma saanut PADI sukelluskurssin, mutta jätimme väliin, kun on nuo lapsetkin mukana.
Yucatanin niemimaan itäpuolella, Karibianmerellä on maailman toiseksi suurin koralliriutta (barrier reef), joka pohjoisessa alkaa Isla Mujeresilta ja jatkuu Cozumelin ohi etelään aina Belizeen ja Arrecifeen asti. Snorklaajille ja sukeltajille riittää katseltavaa värikkäissä kaloissa, koralleissa ja muissa meren elävissä.
Kävimme kahteen otteeseen snorklaamassa. Hotellin rannassa tyyppi myi meille snorklausretken omalla panga-veneellään.
Panga again
Ajelimme veneellä sataman tuntumaan matalikolle. Snorkkelit, pelastusliivit ja räpylät päälle ja veteen. Leo-poikakin kokeili, mutta kun vesi oli viileää ja lasit vuosivat, ensimmäinen snorklauskokeilu jäi lyhyeksi. Lapset katselivat setien kanssa kiltisti vanhempien snorklausta veneestä. Onneksi venestäkin näki kaloja, koska vesi on hyvin kirkasta.
Chichen Itza
Yucatanin niemimaalla ennen Espanjalaisten tuloa kukoisti Mayojen kulttuuri. Yksi heidän tärkeimmistä pääkaupungeistaan oli Chichen Itza. Paikalla ovat yhä mahtavat rauniot. Mayojen papit olivat taitavia astronomeja ja matemaatikkoja, ja päätemppeli on itse asiassa kalenteri, joka "toimii" auringon ja tähtien kanssa yhteen. Esimerkiksi maaliskuun 22. päivän tienoilla (kevätpäivän tasaus) auringon laskeutuminen saa aikaan valokuvion joka näyttää "laskeutuvalta käärmeeltä".
Toki Chichen Itzaan voi mennä omin päin ja ottaa oppaan paikan päältä, mutta me päädyimme helppoon ratkaisuun eli järjestettyyn bussiretkeen. Retkemme alkoi mantereen puolelta UltraMarin satamasta. Ensin ajeltiin minibussilla retkien lähtöpaikkaan Hotellialueen Mexican Outletiin ostamaan varsinaisia lippuja. Ns. käsiraha eli välityspalkkio + minibussi oli maksettu välittäjille, mutta varsinainen matka piti ostaa vielä erikseen.
Bussimatka oli pitkä, ja kohteliaat amerikkalaisturistit ehdottivat paikkojen vaihtoa niin, että koko perheemme pääsi yhteen takanurkkaan. Istumapaikat vessan edessä olivat myös kätevät... Bussimatka oli pitkä, matkalla oli onneksi pysähdys matkamuistomyymälässä, jossa pystyi myös hieman tankkaamaan.
Lapset olivat kohtalaisen väsyneitä kun puolilta päivin saavuimme kuumaan Chichen Itzaan. Retken hintaan sisältyi englanninkielinen opas, joka kertoi raunioista.
Päätemppeli
Mesoamerikkalaisen pallopelin kenttä
Mayat eivät pelanneet squashia. Peli oli rituaali, jonka lopputuloksen mukaan voittajat uhrattiin jumalille.
Aukio, jolla rauniot sijaitsevat on varsin kuuma, jotan matkanjohtajan varoittelut veden ja aurinkosuojavoiteen tarpeesta eivät olleet liioiteltuja. Opastetun kierroksen jälkeen Eksyimme katsomaan vaatimatonta cenotea (vulkaaninen kupla maassa) sen sijaan että olisimme menneet ihmettelemään toisen reunan tuhannen pylvään käytävää.
Paluumatkalla mentiin syömään buffettiravintolaan, jonka jälkeen halukkaat pääsivät katsomaan kunnon cenotea. Menimme tietysti, kun lisähinta ei ollut kallis.
Cenoten sisällä
Ciudad de Cancun
Kävimme shoppailemassa Ciudad de Cancunissa eli varsinaisessa Cancun-kaupungissa, joka rakennettu hotellialuetta tukemaan on pari kilometriä sisämaahan. Aika tyypillinen meksikolainen rähjä, 70-lukulaisuus paistaa läpi tiettynä martinlaakso-lookkina. Mutta siellä oli hyvä tehdä edullisia ostoksia kauppahallissa. Mercado Municipal Ki-Huic-sokkelo sijaitsee keskustassa lähellä kaupungintaloa Avenida Juarezin ja Av. Naderin välissä. Sieltä löytyy kaikkea koko meksikosta, varsinkin T-paita ja hattuvalikoima on hyvä. Ennen shoppailua söimme halvan lounaan ja pidimme sadetta pikku ravintolassa Naderin varrella.
Menimme UltraMarin satamasta Puerto Juarezista bussilla, matka maksoi noin kolmekymppiä (pesoina) viideltä. Kun lähdimme paluumatkalle bussilla, joku kauppamies huuteli perään että "mihinkäs olette menossa" kun oltiin tietysti turistin näköisiä, ja mentiin tavalliseen paikallisbussirähjään.
Xel-Ha ja Tulum
Halusimme käydä katsomassa myös Tulumin raunioita, joka on viimeinen ja siten uusin rakennettu Mayojen kaupunki. Tulum on niemimaan puolella ja sinne on parin tunnin bussimatka Cancunista.
Isla Mujeresin Hidalgo-kadulta löytyy paljon matkanvälittäjiä, ja käännyimme samojen heppujen puoleen kuin Chizen Itzan reissun kanssa. Antoivat mokomat väärää hintatietoa eivätkä vastanneet siitä mitenkään että reissun liput maksoivat US$ 50 enemmän.
<Tähän tulee lisää juttua kun kerkiää.>
