Vida sin coche

Oltuamme pari päivää Sheratonissa motissa aloimme kaivata keinoa päästä johonkin. Ciudad de México on autokaupunki. Julkista liikennettä toki on jos jonkinlaista, mutta huonon rusketuksemme takia meitä on neuvottu kulkemaan tilatulla taksilla tai omalla autolla. Rouvan työsuhdevolkkari oli jo tullut, mutta se ei läpïssyt Firman vastaanottotarkastusta, ovi pitää kuulemma vaihtaa.

Vida con coche

Onneksi rouva sai auton töistä lainaksi, punaisen Chrysler Voyagerin. Se on tila-auto jossa on ilmatilaa, mutta johon Pikkutytön selkä-menosuuntaan- turvaistuimen kiinnittäminen kunnolla on lähes mahdotonta. Volkkariin sen pitäisi sopia helposti, kokeilimme sisarmalli Seat Alhambralla jo Suomessa.

Liikenteessä

No nyt sitten on kumpikin ajettu Méxicossa, eikä käynyt kuinkaan ekalla kerralla. Ihan hyvin se sujuu, kun ottaa tilansa, ajaa kuitenkin pehmeästi, varoo muita, ja odottaa odottamatonta. Pitää ajaa vähän huonosti. :-) Maastoauto saattaisi olla perusteltu 15 cm korkeiden hidasteiden takia.

Kaupassa

Käytiin autolla kaupassa, ja todettiin että valikoimat ovat hyvät Superama Bosques de las Lomasissa. Löysimme jopa ruisleipää, joka tosin oli Made In USA, ja tyypiltään samankaltaista kuin Oululaisen Real.