Paluu Meksikoon sujui odotetusti, mutta oli sitä taas vähän totuttelemista. Ensimmäisen yön jälkeen lapset heräsivät (odotetusti) klo 04:30 Meksikon aikaa, vaikka yritimme valvottaa lapsia mahdollisimman pitkään - nukahtaminen vasta klo 20 oli työvoitto. Varsinkin tyttö oli aamuyöstä sitä mieltä että kaikki ylös, mitä tässä enää nukkumaan. Pakotimme kaikki uudelleen nukkumaan, ei mennyt kuin tunti riehumisen lopettamisessa. Parissa päivässä pääsimme takaisin totuttuun lasten 21:30-7:30 unirytmiin.

Liikenteeseen, kieleen ja kauppoihin tottui helpommin kuin aika-eroon. Vähän tööttäilyjä saa kuunnella, kun väistää oikealta tulevia, ajaa vasemmalta tulevan eteen, käyttää vilkkua, tai yrittää ryhmittyä oikein.

On tässä pari kaunistakin päivää ollut, että eivät säät nyt niin hirveät vielä olisi että Suomen kesäkuuta jäisi kaipaamaan. Potkupalloilemaan on päästy pihanurmikolle. Leo oppi muuten solmimaan futiskenkien nauhat rusetilla.

Meillä säästä riippumatta pääsee uimaan lämpimään vaikkakin pieneen uima-altaaseen. Petteri uskaltautui uimaan ilman uima-apuja. Uinti tosin on vähän sukellustyyppistä, mutta kuitenkin uinniksi se oli laskettava vaikka matka olikin aina muutamia metrejä kerrallaan. Helenakin innostui kokeilemaan uimista ilman lisäkellukkeita, ja kahden sekunnin uppeluksissa olon jälkeen ei kokeile toiste ilman lupaa. Tajusi sentään olla hengittämättä vettä, joten ei hätää ollutkaan.

Lasten koulut eivät alakaan ihan heti, vanhin aloittaa kakkosluokkansa 27. elokuuta, pienet todennäköisesti syyskuun alussa. Koulutarvikkeiden hankinta on edessä ja uniformua pitäisi uusia.