Tällä kertaa kirjoitan pikku-uutisia. Kohderyhmänä sukulaiset ja tuttavat.

Kotiapulainen

Olemme saaneet uuden kotiapulaisen. Tällä kertaa meillä on n. 45 v. isoäiti hommissa. Julia pitää lapsista ja huushollin järjestyksessä. Osaa laittaa ruokaakin joka maistuu pennuille. Vanhin (tietysti) suhtautuu ennakkoluuloisesti "Huulia-tätiin" kun se puhuu vain espanjaa ja laittaa tavaroita väärille paikoille. Kahden viikon "koe-aika" sujui kuitenkin virallisen raadin mielestä erinomaisesti: saa jäädä (äänin 4-1)!

Ai mistä tuommoisia 5k pesoa/kk ihmetätejä saa? Vaimon (meksikolaisen) työkaverin naapurista... hyvää tuuria pelkästään, että näin pian homma hoitui. Ne pari viikkoa ilman apulaista olivat oikeastaan aika kamalia, alkoi olla jo likaista kun en ollut pessyt lattioita.

Leon koulu

Poika käy koulua amerikkalaista koulua, kansainvälisellä ohjelmalla jo kolmatta periodia. Vuodessa on viisi arviointijaksoa, jonka päätteeksi saadaan arviointilomakkeet kotiin. Saimme toisen jakson arvioinnin kotiin. Oikein hyvin menee, vaikka taitaa olla hieman ryhmän keskiarvon alle, Mutta, on otettava huomioon, että opetuskielinä on kaksi uutta vierasta kieltä - espanja ja englanti. Opettajalta tuli hyvin positiivista palautetta, on ahkera ja oppii koko ajan. Kotona ei aina uskoisi että kyseessä on sama poika, on se aina vaan niin väsynyt ja huono keskittymään koulun jälkeen. Haluaisi vain katsella telkkaria tai pelata tietokoneellani. Ei auta kuin olla armollinen, mutta yrittää silti saada poika tekemään läksynsä.

Leon uusi harrastus

Laitoimme Leon after-school aktiviteettiin, alakoulun futiskerhoon. Sitä on perjantaisin ja maanantaisin tunnin verran koulun jälkeen 15:30-16:30. Leo oli kiinnostunut, kun kysyin ennen ilmoittautumista, epäili että se on liian vaikeaa, kun oli ilmoittauduttu, mutta on ollut innostunut nyt parin kerran jälkeen. Sanoo tosin että on pienin porukassa, ja että ei oikein tahdo saada syöttöjä toisilta. Haluaa silti mennä pelaamaan. Varusteet ovat nyt kunnossa, on Niken keinonurmifutistossut ja säärisuojat.

Matto

Tilasimme maton Temoayan matto-osuuskunnalta marraskuussa (linkki juttuun). Soittelimme, ja saimme tietää, että maton solmintaa ei vielä oltu edes aloitettu. Vihreä lanka ollut loppu! Olivat kuitenkin juuri palailleet joululomilta, ja vihreäksi värjättyä lankaa oli jo saatu, ja nyt se enää tarvitsi pestä. Solminnan pitäisi alkaa ensi viikolla, ja pääsee katsomaan ensimmäistä pätkää parin viikon päästä.

Tämä on Meksikoa. Kolmen kuukauden myöhästyminen ei mittään, ja aina löytyy "luonnollinen syy". Puolet matosta on jo maksettu, ei auta kuin odotella toukokuun alkuun.

Autokuume

Kevät tulee ja miehille tulee autokuume, mailman kallein sairaus. Ei vaisinkaan, tässä on nyt bisnes kysymyksessä. Suomeen saa tuoda muuttoauton, jos on oleskellut vähintään vuoden ulkomailla muussa kuin opiskelutarkoituksessa. Ei siitä varmaan oikeasti käten paljoa rahaa jää, mutta auton osto Suomeen paluun yhteydessä olisi edessä. Täällä saa rahalle paljon enemmän vastinetta, varsinkin käytetyssä. Jenkkiautot ja meksikolaiset (VW:t) ovat erittäin edullisia, mutta kyllä muissakin selvästi säästää.

Olemme hankkimassa autoja omaan käyttöömme, emme niinkään tienataksemme, mutta kyllä siinä saattaa melkein kymppitonnin (€) autoa kohden säästää. Saapa nähdä mihin rahat riittävät, mutta unelmissa pyörivät muutaman vuoden ikäiset Seat Alhambra ja VW Passat 2.8 litran V6 koneilla. Markkinoilla ei pikkukoneisia kulkupelejä juuri näy. Tietysti joku bemarikin saattaisi kelvata... mutta meidän pennosilla jää vähän vanhaksi.

Alhambra on suosikki siksi, että olemme ihastuneet käytössämme olevaan VW Sharan:iin, joka on käytännössä sama auto. Tilaa riittää ja alusta on tarpeeksi kova. V6 Alhambrassa korjaantunee Sharanimme ainoa ongelma: 1.8 turbo on liian pieni moottori lähes kahden tonnin painoiseen autoon. Se ei oikein jaksa pyörittää automaattivaihteistoa liikkeellelähtiessä, ainakaan näin 2600m korkeudessa; kun painaa kaasua hidasteen jälkeen, ärsyttää kun ei viiteen sekuntiin tapahdu mitään, ja sitten kohta renkaat ulvovat.

Verenpainetta

Vaimo osti lääkärin kehoituksesta verenpainemittarin oman verenpaineensa mittailuun, ja minäkin kokeilin vehjettä. Verenpaineeni oli selvästi liian korkea, lukemat pyörivät siinä 150/110 hujakoilla jatkuvasti. Lopulta menin kardiologille. Haastatteli, otti EKG:t ja paineet, määräsi betasalpaajaa ja passitti jatkotutkimuksiin.

Labratuloksien mukaan olen edelleen hyvässä kunnossa, mitä nyt lipidit olivat vähän korkealla.

Ylipainoisena, 50% geneettisenä karjalaisena sukuvika tuli ilmi jo näin vähän ennen neljää kymppiä mittarissa. Betasalpaaja (Tenormin 50mg) näyttää auttavan paineeseen hyvin. Mielestäni ruokavalioni oli jo kunnossa, kun painokin on ollut vakaa, mutta täytynee vielä yrittää parantaa sitä; vähemmän parmesaania ja voita ja pienemmät santsit. Suolaa olen jo ennestään käyttänyt  hyvin vähän, en tupakoi, ja viinaakaan en pysty juomaan liikaa. Jäljelle jää sitten painon pudotus ja liikunnan lisääminen.

Olisikohan hyvä tavoite pienentää farkkujen koko 36":sta 34":n, eli kokoon 15 vuotta / 10 kiloa sitten?