Oli toki vähän tietöitä matkalla.
Acapulcossa on varsin lämmintä näin lokakuun alkupuolellakin, auton mittari nousi +39:n (Celsiusta). Ilmastoitu hotellihuone oli tarpeen. Ritz Autohotel kelpasi hyvin, melkein yhtä lähellä rantaa kuin Ritz, mutta paljon halvempi.
Moisessa kuumuudessa tulee jano. Kävimme illalla ottamassa parit oluet. Ensimmäiset hörppäsimme Excaliburin baarissa, joka on vähän tylsä ja kallis paikka - mutta se oli lähin rannan tuntumassa. Illalliseksi söimme Costera Miguel Alemanilla Amigo Miguelissä kalaa, se taas ihan hyvää ja halpaa. Henkilökunta oli huolissaan minusta kun tilasin aina erilaista juotavaa - ihan syyttä, ei niitä niin montaa tullut tilattua. Vertailusta jäi sen verran mieleen että Azteca de Oro on eniten minun mieleeni meksikolaisista bradyistä, mutta en mikään konjakinystävä olekaan.
Acapulco by night, vasemmalla Avalon Excalibur. Kuvattu Ritz Autohotelista.
Seuraavana päivänä kävimme vanhan Acapulcon puolella. Aikamme ajeltuamme mäkisellä niemellä löysimme hiekkarannat Playa Caletillan ja Playa Caletan. Niiden välissä on saari ja silta saareen jossa on Magico Mundo-akvaario.
Playa Caletilla
Päivällä selvittelimme hotellin pihalla autooni tullutta lommoa. Tällä kertaa syy oli minun. Vastapuolena oli Ford LOBO, joka sai vähän sinistä maalipölyä teräspuskuriin. Toyotaamme tuli näyttävä kuoppa.
Illan suussa kävimme katsomassa kovan kiven kahvilaa eli Hard Rock Cafe Acapulcoa. Hieno paikka ottaa yhdet, tai syödä - konsertti / keikka siellä olisi varmaan ollut elämys - nyt täytyi tyytyä vain videoihin. Siellä myydään myös kalliihkoja paitoja.
Kahvila, jonka seinässä on Elviksen Cadillacin perä?
HRC Acapulco baaritiskiltä päin nähtynä.
HRC:stä otimme taksin La Quebradaan katsomaan Clavadistoja. Ah, siis Rotkoon katsomaan Hyppääjiä. Acapuclossa se on jokailtainen show, että nuorukaiset hyppäävät liian korkealta liian matalaan kivikkoon - eikä käy kuinkaan. Sisäänpääsy 35 pesoa, sisältää virvoitusjuoman tai oluen.
Palasimme rantaan Costeralle, ja loppuillasta tylsistelimme Merirosvolaivassa. Ulkona oli yhä todellakin tarpeeksi lämmintä.
Merkkari.
Lähdimme kävelemään ja päädyimme yötacoille. Lopulta kuplavolkkaritaksi vei hotellille, ei pystynyt enää valitsemaan.
Seuraavana päivänä palasimme tukka hulmuten Cityyn.
