Vanhin poika sai vihdoinkin kauan sitten luvatun uuden fillarinsa. Motiivina oli myös se, että pikkusisko pystyisi aloittelemaan harjottelun apupyöräfillarilla plastomopon sijaan, ja keskiveli saa periä seuraavan koon.

582989.jpg
Leo ja Benotto Ace

Hidasteena oli pääasiassa se, että aivan sopivaa ja vanhempien maun mukaista fillaria ei löytynyt. Jos ajattelee yleistä tarjontaa täällä, niin nämä poikkeavat suomalaisesta hyvästä lastenpyörämallista: on käsijarrut eikä jalkajarrua, lokarit ja tarakat puuttuvat, tanko on suhteettoman korkea ja satula kapea. Etu- tai tuplajousitetut 16-20 tuumaiset 6 vaihteella tuntuvat minusta vähän hölmösti ylivarustelluilta.

Tähän yksilöön vaihdettiin takakappa jalkajarrumalliseksi, laitettiin seisontatuki ja soittokello. Etujarrun säädin toimimattomaksi. Lokareita ei pyöräliikkessä ollut näin pieneen (20 tuumaiseen).
Jälkeenpäin ostin vielä uuden satulan, kun poika ei alkuperäisellä liian kovalla ja kapealla suostunut ajamaan.


Hyviä puolia Benotto Acessa on se että se on matalarunkoinen, ja satulaputkella korkeutta voi säätää reilusti - eipä jää pieneksi heti, olkoonkin vähän reilun kokoinen nyt. Korkean tangon takia ajoasento jää vähän hassun pystyksi. Ehkäpä vielä vähän tuunataan, ainakin sitten Suomessa etsitään lokarit.

Pyörän hinta ei ollut paha, semmoiset 1200 pesoa eli 85 euroa, sisältäen takakeskiön vaihdon. "Italian technology made in Mexico".

Meksikon fillareita netissä: