Eilen maanantai oli vapaa, koska oli Meksikon vallankumouksen päivä, meillä oli siis pitkä viikonloppuvapaa. Vietimme rauhallista viikonloppua.

Quidam

Sunnuntaina kävimme sirkuksessa Santa Fe:hen pystytetyssä teltassa, jossa esiintyi Cirque du Soleil. Näytöksen nimi oli "Quidam" eli sanakirjan mukaan ranskaksi "eräs tietty henkilö"... ilmeisen tarkoituksellisen epäselväksi jäi, kuka hän oli... varsinkin kun hänellä ei ollut PÄÄTÄ. "Satunnainen kulkija" olisi kai osuvampi käännös.

Esitys oli hieno, voin suositella. Tunnelma oli suorastaan maaginen, kaikki oli visuaalisesti loisteliasta taitavaa... hintansa väärtti, nippa nappa, kalliista lipuista huolimatta. Kaikilta paikoilta näkee oikein hyvin, esitys kesti kaksi tuntia + puolen tunnin väliaika. Lapsia ei pelottanut, mutta vähän alkoi väsyttämään.

Quidamin kotisivu.

Lippuja saa ticketmasterista, muutama näytös on vielä jäljellä.

Dia de revolucion

Tänään tiistain päiväkodissa juhlittiin vallankumoiksen vuosipäivää. Jouduin viemään juotavaa (agua de sabor), syötävää (quesadillas) sekä osallistumaan näytelmään. Aamulla olikin vähän kiire. Sen jälkeen kun olin pannut Leon seitsemältä kouluun, lähdin superiin ostamaan juotavat sekä kilon tortilloja, puolikiloa juustoa ja paketti kalkkunakinkkua quesadilloja varten. Sitten vielä paistoin ainakin parikymmentä quesadillaa ja panin ne folioon ja uuniin että pysyisivät vähän lämpiminä.

Preprimarian vanhemmat esittivät näytelmän (kuvaelman) Meksikon vallankumouksesta. Minut oli nimetty sotilaaksi, ja kun muita vapaaehtoisia sotilaita ei ollut, edustin diktaattori-presidentti Porfirio Diazin armeijaa. Niin, näytelmissähän on kyse illuusiosta. Kahden puuttuvan sotilaan tilalla oli kertakäyttölakanaan taitavasti erään äidin piirtämät sotilaat... ja minun trenssitakkini poletteihin kiinnitettiin kaksi harjanvartta, joihin k.o. lakanat sitten teipattiin. Kolmen sotilaan armeija, joista kaksi oli virtuaalisotureita. :-)

Eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa muistin näytelmän, ja aloin askarrella itselleni sotilaan pukua... mustat kengät ja farkut, trenssi ja pahvista kyhätty koppalakki oli valvomisen lopputuloksena.

Näytelmä meni kuitenkin ihan hyvin, treenasimme noin tunnin juuri ennen esitystä. Yleisö piti esityksestä, eikä sitä häirinnyt se että Porfirio ja Madero olivat naisia, ja että 2/3 armeijasta oli lakanaa.

Vallankumoustarinahan menee pikakelauksella näin, ja tämän mukaan näytelmämmekin oli kirjoitettu:

Vuonna 1910 Porfirio Diaz oli ollut 31 vuotta vallassa, ja tyytymättömyys vallitsi maaseudulla. Porfirio matkusti Eurooppaan ja sillä varapresidenttinä oli Victoriano Huerta (eli viktoriaaninen puutarha hehe), tukenaan liittovaltion armeija. Kapina alkoi joka puolella maata, johtajana Francisco I. Madero. Emiliano Zapata johti etelän kapinallisarmeijaa ja Pancho Villa pohjoisen. Adelita (Altagracia Martinez( oli merkittävä nainen joka johti (esimerkilläänkin) naisia taisteluun. Kapinalliset voittivat tietty sodan. Madero nousi valtaan, mutta liittovaltion armeija syöksi hänet vallasta. Myöhemmin, Venustiano Carranza jatkoi reformeja. Oikeasti, homma oli vähän pitkänsitkeämpää, mutta tämä oli sopivasti lastentarhaan tiivistetty.