Viimeiset viikot Hämiksessä meni lähtöä suunnitellen jaa viime tingan juttuja tehden.

Lapsille oli luvattu käynti Puuhamaassa, ja niinpä siellä käytiin. Ei onnistunut kuitenkaan ensi yrittämällä kun tiistaiksi 17.7. oli luvattu jo pitkään hyvää säätä. Sen seurauksena ihmismassat pyrkivät Puuhamaahan muodostaen autojonon, joka ulottui Tervakosken läpi 3 km moottoritielle asti, tukkien vielä kolmostien rampit molempiin suuntiin. Näytti siltä, että odotuksesta olisi tullut pitkä.

Peruutusshokista lapset selvisivät hiljalleen, kun menimme korvaukseksi Hämeenlinnan Ahvenistolle. Urheilukeskuksen parkkipaikan vierestä löytyy harjumaisemassa järvi, valvottu hiekkainen uimaranta, leikkipaikka, rantalentiskentät, nuotiokota sekä rakennus josta saa jätskiä sun muuta purtavaa.

775536.jpg
Ahveniston kahvila, vesi 20, ilma muka +35 astetta.

775537.jpg
Ahveniston leikkiteline

Siellä on kyltein varustettu luontopoku sekä pururadat, joita pitkin kesäkelillä voi kirmailla ja talvisin hiihtää. Paikka palveli vuonna 1952 Helsingin olympialaisten viisottelun suorituspaikkana. Lapset leikkivät leikkipaikalla ja kastelivat varpaitaan matalassa rannassa. Vesi oli liian kylmää vain +20 astetta. Ilman lämpötila oli sentään (todellisuudessa) yli 25 astetta. Roiskuttelun jälkeen veimme lapset metsään, siis pururataa pitkin järven toiseen päähän Kauniinkedon rantaan. Siellä söimme Puuhamaahan tarkoitetut eväät nuotiopaikalla.

775539.jpg

Puuhamaakeikka onnistui sitten keskiviikkona. Sillekin päivälle tuli hyvä, puolipilvinen sää. Pari pisaraa ei kastellut mitään eikä ollut liian kuumakaan. Pojille autoajelut taisivat pudota parhaiten, neiti oli mielissään pomppimisesta.

775622.jpg
Vormulat

Kävimme myös pikaveneilemässä. Paapan vene ei ole mikään hirmupikavene, sellainen alle 5 metrin pulpettivene, mutta venereissu oli vain pari tuntia, niin siksi sanon sitä pikaveneilyksi. Eipähän oltu haalittu pelastusliivejä mukaan turhan päiten.

Hämeenlinnassa on joitakin lasten juttuja, mitä ei joka paikassa ole: siellä on Miniteatteri. Se esittää lapsille ja nuorille sopivia näytelmiä kesäisin Aulangon Graniittilinnassa - ja näyttelijätkin ovat lapsia tai nuoria. Kävimme katsomassa Lumikkia. Sovitus oli mainio, turhat kirjajuonen pipertelyt oli oikaistu ja saatu aikaan sujuvasti etenevä esitys, joka on hauskempi kuin disney-versio. Draaman keinot ovat monet. Kokonaisuus toimi; nuorten näyttelijöiden taito, musiikki ja puvustus loivat sadun illuusion minimalistisiin lavasteisiin, jotka tosin sijaitsivat lumoavassa vehreän metsän sisälle piiloutuneessa Graniittilinnassa.


775666.jpg
Lumikki myrkyn nielleenä

(Näytöksessä tietääkseni kuvaamista ei kielletty; poistan kuvan vaadittaessa)