Ajelimme sitten Veracruzista reilut pari sataa kilometriä pohjoiseen, Papantlaan. Matkalla näimme paljon metsää ja Meksikon ainoan ydinvoimalan Laguna Verden.
Matka sujui yllättävän nopeasti hyvää rantatietä pitkin, ja olimme perillä hyvissä ajoin iltapäivällä.
Papantlan kirkko ja rummuttajapatsas
Papantlan tori illalla
Kävimme ensin syömässä, ja sen jälkeen vielä yritimme El Tajinia katsomaan, mutta ei onnistunut koska paikan sisäänpääsy oli suljettu. Sen sijaan katselimme (maksullisen) lentotanssinäytöksen "Voladores" ja shoppaillimme El Tajinin portin edessä olevalla matkamuistotorilla. Mukaan tuli "sadeputki", mekko Hlenalle ja pari T-paitaa pojille. Ostin myös pullon Papantlan vaniljasta tehtyä likööriä.
Voladores-tanssiesitys
Lentäjäsankareita
El Tajin on laaja pyramidialue, jota Totonacit asuttivat 300-1200 jkr.
El piramide de los nichos, syvennyspyramidi
Tunnetuin ja omalaatuisin pyramidi on "syvennyspyramidi", jossa lienee alunperin ollut 365 syvennystä, mikä viittaa sen käyttöön kalenterina. Ikkunasyvennyksistä ei ole fyysistä kulkutietä, mutta niiden uskotaan myös symboloivan tietä toiseen maailmaan.
Pari tuntia kului nopeasti pyramideja ihmetellessä, ja sitten olikin jo kiire lähteä kotiin.
Ajoimme Papantlasta hyvää moottoritietä Tuxpamin suuntaan ja kääånnyimme Mexico Cityn moottoritielle. Guia Roji-kartaston mukaan on olemassa moottoritie Tuxpam - Huachinango - Mexico, mutta todellisuudessa tie loppuu Tuxpamin päässä jo muutaman kilometrin päässä Poza Ricaan. Ainoana vaihtoehtona päästä Huachinangoon on ajaa Poza Ricaan ja siitä sitten mutkaista vuoristotietä pitkin.
Vuoristotie oli aika mutkainen, ja liikennettä oli runsaasti. Ohittelimme runsaasti, tiellä oli useita appensiinrekkoja ja säilöautoja.
Appelsiinirekka täynnä mehukkaita Veracruzin appelsiineja
Matka Poza Ricasta Huachinangoon kesti kolme tuntia, ja sitten taas pääsimme kunnon moottoriliikenne/moottoritielle. Lapsia ruokittiin mehulla ja kekseillä, niin että ei tarvinnut pysähtyä, ja pääsimme kuin pääsimmekin juuri ennen pimeän tuloa isolle tielle. Kun kysyin tietullilla, mitä Tuxpamin moottoritielle oli tapahtunut, niin virkailija vastasi, että valmistuu vasta neljän vuoden kuluttua.
Mexico Cityn pää oli sunnuntaina ruuhkautunut. Emme yrityksestä huolimatta päässeet keskustan Naucalpanin kautta ohittavalle Libramiento Chamapa la Quebrada-moottoritielle. La Quebradasta kai pitäisi kääntyä suuntaan AEROPUERTO (eri kuin Benito Juarez) eikä MEXICO centro.
Siinäpä sitten ajeltiin Insurgentesia eteenpäin aika hitaasti. Vaimo sanoi, että tuo vasen kaistahan on vapaa, mikset ajaisi sitä pitkin? No minäpä heti otin neuvosta vaarin, ja ajoin tietämättäni metrobussin kaistalla. Liikennevaloissa pari valkopaitaista poliisia tuli haastattelemaan. Tällä kertaa auto olisi pitänyt viedä varikolle pantiksi ja tulla maanantaina maksamaan Indios Verdesin poliisiasemalle 1200 peson sakot. Tällä kertaa selitettiin että ollaan ulkomaalaisia ja että eihän me tiedetty. Lopulta kysyivät, olisiko sakkoraha mukana. Vaimolta löytyi 200 pesoa, johon ei reagoitu juuri millään muotoa, mutta minulta löytynyt viisisatanen vapautti meidät jatkamaan matkaamme.
Kello oli jo paljon, emmekä olleet vieläkään syöneet. Polancossa pari aikomaamme ravintolaa oli kiinni, ja päädyimme Masarykin Garabatosiin syömään. Tämä ajomatkan täysosuma, oli nopea palvelu, iltaruoaksi sopivaa, lastenlistaa ja hyvää tuoremehua, kahvia sekä teetä.
