Ei vaisinkaan. Se, että vanhimman saamiseksi koulubussille herään 6:20 ja vien loput lapset autolla lastentarhaan yhdeksäksi ja haen yhdeltä, ei suikaan helpota unisia aamujani eikä varsinkaan pidennä yöunia. Minulle jää noin 3,5 tunnin avoin aikaikkuna 9:15 ja 12:45 välille. Siinä ehtii vaikka:
- käydä kaupassa
- ottaa nokoset (en kyllä osaa mennä nukkumaan keskellä päivää)
- käydä salilla
- katsoa yhden elokuvan
- ajaa keskustaan, käydä kahvilla ja kiirehtiä takaisin.
Uskomme, että tuommoinen "koulusessio" on hyvästä lapsille.
- Meidän Señor P (4,5 v) on kaivannut selvästi haasteita ja tekemistä päivän ajaksi. Kaikki videot on katsottu jo moneen kertaan, ja omat ja isoveljen legot on kasattu moneen kertaan. Pikkusiskoonkaan kiusaaminen ei tunnu enää kovinkaan kivalta. Petteri on kysellyt paljon sanoja niin espanjaksi ja englanniksi, ja tuolla sekoituksella hän kommunikoi kotiapulaisen kanssa.
- Señorita on toki viihtynyt aika hyvin vielä kotona, mutta on kuitenkin hyvin ennakkoluuloton ihmisten suhteen. Osaa muutaman sanan espanjaksi, ja osaa sanoa mitä haluaa ja mitä ei. Ihan fiksu likka 2,5 vuotiaaksi, kyllä hän siellä pärjää.
Eka päivä meni siten että Señorita istui isin sylissä reilun vartin ja sitten meni mukkaan värittämään. Isi hyvästeltiin hyvillä mielin. Kun palasin Señor P:n luo, tuli hänelle itku. Oli kuulemma ollut siihen asti ihan rauhassa. Lopuiksi pariksi tunniksi piilouduin kansliaan, että tulisi vähemmän porua, ja se tepsi. Puupalikat vaativat sen verran keskittymistä, että itku unohtui.
Ai minkälainen lastentarha? Ihan tavallinen, yksityinen, SEP:n (s.o. opetusministeriön) rekisteröimä Jardin de Niños. Tarhassa näytti olevan 4-5 n. 15 lapsen ryhmää, kullekin oma luokkahuoneensa. Luokkahuoneissa on on liukuovet, joista pääsee keskellä olevalle pienelle leikkipihalle. Pihalla on leikkivälineitä, ja vieressä on puisto.
Leikkipiha
Señor P:n Kinder II Luokka
Toki myönnän, että kysessä ei ole mikään luksuslastentarha, osa varusteista näytti jo hieman ikääntyneeltä vaikkakin asianmukaiselta. Henkilökunnassa on yliopistossa tutkinnon suorittaneita opettajia (Licenciado), ja meininki tuntui hyvältä. Lapsemme eivät ole tarhan ensimmäisiä ulkomaalaisia. Vien lapset sinne hyvillä mielin. Maksamme tästä enemmän kuin Suomen kunnallisesta päiväkodista; ostamme materiaalia, lounaat ym., joten kyllä sillä rahalla jotain pitääkin saada.
