Meinasi unohtua. Käytiin muuten tuossa yhtenä viikonloppuna -  vielä vieraiden kanssa - Pueblassa. Ihan hauska käymisen arvoinen kaupunki sekin. kaikki kaupungit tuntuvat kohtuullisen kokoisilta ja viihtyisiltä Mexico Cityn jälkeen.

[Mexico Cityssä on ehkä puolensa... mutta näin vähän aikaa täällä olleena ja vähän lähiympäristössä kyläilleenä city tuntuu jotenkin pohjaanpalaneelta.]

Meksikon se kaupunki jossa tehdään volkkareita, on Puebla. Mallistoon nykyään kai kuuluu pääasiassa Jettaa ja Golfia (- jaa mutta en tiedä varmasti).

[Kuplan valmistus loppui 2002... vaikka sitä ei kadulla kyllä huomaa. ]

Mutta, eivät VW:tehtaat kaupunkia pilaa ollenkaan, se vain tarkoittaa sitä että siistit tehtaat ovat autopistan vieressä kaupungin reunalla, ja että ihmisillä on töitä paremmin kuin jossain muualla. Talaveralautasia saa autotehtaasta huolimatta, pueblolaisia (poblano) herkkuja myös.

Museo Amparo on katsomisen arvoinen, siellä on meksikon historiaa hieman eri kantilta kuin esim Antropologisessa. Hieno talo, hienot näyttelyt.

Koloniaalistyylinen keskusta on kerrassaan upea ja turvallisen tuntuinen yötä myöten. Majoitumme hotelli Colonialiin, joka on vanha jesuiittaluostari. Hinta/laatu kohdallaan, varsinkin jos tykkää vähän vanhemmasta.

Mummi ja eno olivat lastenvahtina je Me lähdettiin baariin. Lonely Planet Mexicon opastamana menimme illastamaan Restaurant Sacristiaan. Söin mancha mantelesia, perinneruokaa jonka nimi tarkoittaa "pöytäliinanlikaajaa". Yumi yami, nami nami. Sitten yhdet jossain rokkibaarissa, bändi soitti hyvin mutta kovaa. Päädyime Bembé salsaluolaan ja tunnelma oli kuuma varsinkin tanssilattialla. Mojito jäähdytti sopivasti. :-)

Seuraavana päivänä oli "lasten" ohjelmaa. Kävimme Africam Safarilla, joka on Pueblan lähellä (melkein tunti meni ajaessa kuintenkin). Se on eläinpuisto, jonka läpi ajetaan autolla (tai mennään firman bussilla), vähän niinkuin eteläruotsin Kolmården tyyliin. Suosittelen kaikille eläinten ystäville (joille eläinten pitäminen aitauksissa ei ole eettinen ongelma). Eläimillä on runsaasti tilaa ja ne ovat hyvin esillä.

Paluumatkan kanssa menikin sitten aikaa. Moottoritiellä yleensä kolme kaistaa suuntaansa, mutta nyt sitten oli yksi kaista jäljellä noin puolivälissä noin kilometrin matkalla. Tämä pisteen ohi jonotuksessa meni yli tunti. Sitten Cityn päässä jonotettiin kaupunkiin sisään. Päätimme syödä jossain Coyacanissa (Circuito Interior-sisäkehätien nurkilla). Taas kaivoimme Lonely Planetista jonkun ravintolan, mutta sen löytäminen ei meinannut oikein onnistua, kiitos cityn liikennesuunnitelun ja puuttuvien opasteiden. Kun ravintola sitten löytyi, sen keittiö oli kiinni. Onneksi läheltä löytyi toinen paikka, mistä saimme murua rinnan alle.

Lapset nukkuivat loppumatkan. Olikin sitten puoliyö, kun pääsimme kotiin väsyneinä.