Turistin silmin Suomi vaikutti erikoiselta maalta.

Kesäkuussa Helsinki oli aika lailla yhtä viileä ja sateinen kuin Mexico City, mutta sateet saattoivat yllättää. Toisaalta myös joidenkin hetkien lämpimyys yllätti.

Helsingissä on vähän liikennettä, ja autot ovat aika pieniä - ei näy Toyota Siennoja eikä Ford Explorereita. Jalankulkijoita oli kohtalaisesti, ja pyöräilijät kiinnittivät huomiota, vaaleaveriköistä puhumattakaan. Kun valot vaihtuivat risteyksessä, risteys tyhjeni autoista, ja jalankulkijoille oli omat valot, ja jalankulkijat saivat kulkea rauhassa autojen juuri änkämättä tielle. Taksit näyttivät kalliilta, sellaisia Skoda ja Ford merkkisiä, ja näkyipä jopa loistoautojakin kuten Mercedes-Benzejä takseina. Toki Volkswageneitakin oli takseina, mutta yhtään kuplavolkkaritaksia ei näkynyt, mikä oli eriskummalista. Niinpä ilma Helsingissä on aina raikas, viileä merituuli puhaltaa leyhytellen puistojen koivuja ja vaahteroita. Ilmanlaatutiedotteiden arvon "huono" jättäisin unholaan, vaikka inversioilmiö Helsingin talvipakkasilla lieneekin totta.

Kadulla saa kävellä lähestulkoon rauhassa. Punaisen ristin kerääjät todella erottuvat, koska tuskin koskaan kukaan muu tarjoaa tai pyytää kadulla mitään. Huonona puolena on tietysti se että en voi ostaa mangoa tikussa juuri silloin kun melkein alkaa huikoa. Lasten kanssa liikkuminen on huoletonta, tosin lapset pitää opettaa kunnioittamaan liikennevaloja, sillä Suomessahan on psykologinen päälleajo-oikeus, jos menet punaisia päin.

Pohjoisen kesän valo on hämmästyttävä, kesäyöt ovat niiin valoisia. Ei oikein tiedä, koska pitäisi mennä nukkumaan, 8 tunnin jetlagista ei pääse kuukaudessakaan kokonaan eroon. Jotenkin nukutun atlantinylityslennon jälkeen uni ei tullutkaan heti ja päivärytmi kaatui lomamoodiin kerrasta - heräämään aina ennen puolta päivää. Sisäinen aikavuöhykkeemme vaihtui GMT-6:sta suunnileen GMT:hen, vaikka paikallinen aikahan on GMT+2. Kuukauden aikana on päästy lähelle tavallista yhdeksän heräämistä, mutta aina on helppo valvoa yhteen. Ekan viikon aikana oli ongelma, että ei oikein ehditty ikinä kaupoille...

Suomessa on hämmästyttäviä asioita:
  • Junat kulkevat ajallaan
  • Matkapuhelimet
    • Uuden post-paid kännykkäliittymän saa toimimaan alle vuorokaudessa
    • GPRS ja EDGE toimii ja WAP issa on sisältöä (mobiili internet on siis totta!)
    • Mailitkin saan luettua kännyllä, kiitos mobiili-gmail javasovelluksen.
    • Paikallissäätiedotuksen saa tekstiviestillä
    • Puhelimella voi soittaa kivitalon sisältä ilman ongelmia
  • Ihmiset sanovat mitä tarkoittavat, kaupassakin lupaukset pitävät
  • Tiet ovat sileitä
  • On erittäin siistiä
  • Kaikki toimii...
  • Ruoka:
    • Ruisleipää
    • Puuroa, muutakin kuin kauraa
    • Mysliä (on sitä makeaa granolaakin eli muromysliäkin, plääh)
    • Ravintolassa ei ole pakko tipata
    • On salmiakkia ja sisupastilleja
  • Kummallista, miten vähän ihmisiä on päivisin ulkona. Missään oikeastaan ei näy ihmisisä, sateen puuttuessakin kadut ovat aika autioita.
  • Keskustassa on illalla ja yöllä ihmisiä
    (Mexico Cityn keskusta [Bellas Artes...Zocalo] on öisin autio)