Maanatai oli muuttopäivä. Muuttomiehet saapuivat töihin puoli kymmeneltä lupauksensa mukaan.Roikuimme ennakkosuunnitelmista poiketen kotona kolmeen asti. Sitten kävimme viemässä hotellille matkalaukut ja sen mitä ruokakomerossa oli jäljellä.Söimme äidinhyvästelyaterian mäkkärillä, ja kohta lähdimmekin kohti Mexico Cityn Benito Juarezin lentokenttää.

Lentoasema ei ollut tuona maanantaina ollenkaan ruuhkainen. Menimme sujuvasti turvatarkastusten läpi - toki varusteemme purkaen. Seuraavaksi Imigracion (eli siirtolaistiskille) hakemaan lähtöleimat. Piti täyttää yksi lappu kullekin... siis ostamaan kynää ja penkille tayttelemään. Lasten mielestä siinä meni liian kauan. Kuitenkaan yksikään lapsi ei hukkunut ja sain lappuset täytettyä. Takaisin siirtolaistiskille, ja asia hoitui sujuvati ystävällisissä merkeissä. Sitten söimme hodarit ja minä otin yhden oluen.

Kun oli einehditty, lähdimmekin käpöttelemään toiseen siipeen. Saavuimme paikalle hieman check-in aikaa ennen - ja huomasimme olevamme turistiluokan jonon keulilla.

Koneessa BA:n world traveller plussassa oli sopivasti tilaa. Ainoa vain, että vanhemman pojan istuimen infosysteempi eli TV-ruutu pysyi pimeänä ja parin tunnin valituksen jälkeen taivuin vaihtamaan paikkaa. Saipa han katsoa Bee Movien ja pelata mielin määrin - matka olikin sitten rauhallista.

Lontoon päässä terminaali 4:n ja 1:n väli on aika pitkä: vartti kävellen, vartti bussilla.Ajoissa kuitenkin ehdittiin, ehdittiin vielä Giraffessa näykkimään hampurilaisia. Finnairin koneeseen päästiin ajallaan, mutta lähtöä jouduttiin hieman odottelemaan. Koneessa oli kuitenkin ihmeen kotoisaa Hesaria selatessa. Lapset eivät hesarista kiinnostuneet, vaan olivat hieman levottomia lentoonlähtöön asti. Koneessa sitten tulikin uni ja syöminen jäi sivuasiaksi.

Helsinki-Vantaalla kaikki sujui, matkatavarat heti koneesta ja ehjinä perille. Isovanhemmat odottivat lapsenlapsiaan tuloaulassa.