Vaimoni kesälomia oli jäljellä viikko ja vieraatkin saatiin mukaan. Kustannussyistä lentäminen ei tullut kysymykseen, vaan päätettiin lähteä meidän 7-h tila-autolla. (Meksikon sisäinen lento vai maksaa saman kuin lento Yhdysvaltoihin!). Käytettävissä oleva aika (ja lapsien mukanaolo) rajasi ajomatkan alle 1000 km / suuntaansa. Halusimme myös lapsille sopivan rannan, paremman kuin Tronconesissa.
Niinpä surffasin netissä etsien sopivaa kohdetta ja majoitusta - ja aikaa meni. Vaihtoehdot karsiutuivat vähä vähältä: Itärannikosta mainittiin aina ikävät akanvirrat ja Yucatanille tai Baja Californiaan on yksinkertaisesti liian pitkä matka. Oaxacan rannikko jäi pois, koska levottomuuksien yms. takia ei tuntunut turvalliselta lähteä ajamaan Oaxaca Cityä pidemmälle. Aca ja Zihu oli jo nähty, San Blasissa on hiekkakärpäsiä. Niinpä Costa Alegre Puerto Vallartasta Manzanilloon jäi jäljelle. Tutkin myös hieman Puerto Vallartan pohjoispuolen kohteita, ja esim. Sayulita tai Guayabitos Nayaritin osavaltiossa olisivat olleet aika mukavia ja halpoja.
Rantojen luokitusta "lapsille sopiva" ei tuntunut löytyvän varsinaisesti mistään, mutta jossain Bahia Tenacatitan ranta mainittiin matalaksi, Melaquen ranta vähän syvemmäksi mutta varsin turvalliseksi, ja Barran Navidadin ranta tammikuussa parhaimmillaan olevaksi surffirannaksi. Punnittuamme asiaa ja kyseltyämme tarjouksia, totesimme että lokakuun alkupuolella on ihan turhaa tehdä varauksia, kun hotelleissa on tyhjää. Päätimme lähteä ajamaan Melaqueen riskillä ilman maksettua ennakkovarausta. Netistä kun ei ikinä näe kaikkea niin kuin paikan päällä.
Ajomatkaa reitillä Ciudad de México - Toluca - Morelia - Guadalajara - Manzanillo - Melaque tuli suuntaansa 900 km. Yövyimme mennen tullen Moreliassa, joka on n. 300 km Citystä.
Melaque näköalapaikalta
Riskin otto kannatti. Tarjolla oli Laguna de Tule - jossa uima-allas oli jo valmiiksi täynnä lapsia ja uimaleluja - mutta ilmastointi puuttui, El Palmar - todella viehättävä, korttelin päässä rannasta - mutta ilmastointi puuttui, sekä hotelli Puesta del Sol - keskustassa, rannassa ja ilmastoinnilla.
Päädyimme huoneistohotelli Puesta del Solin Junior Suiteen, ilmastointi tuntui tarpeelliselta varusteelta 35 asteen lämmössä. Junior Suitessa oli tupakeittiö, 2 makuuhuonetta, 2 WC:tä sekä valtava terassi rannassa.
Viikko meni syödessä kalaa, lasten kanssa uidessa meressä ja altaassa. Käytiin La Manzanillassa katsomassa oikeita krokotiileja. Piipahdettiin illallisella ravintola Ramonissa Barra de Navidadissa jota voin suositella hyvän ruoan ja siisteyden puolesta.
Kävin myös kalassa enon ja vanhimman poikani kanssa. Retki tehtiin paikallisen turistikalastusyrittäjän kanssa hänen pangallan. Saatiin 7 bonitoa, doradoista eikä muista suurista meripedoista ollut tietoakaan. Poikani oli aika pollea saatuaan sen isoimman kalan. Kotiin viemisiksi oli kolmisen kiloa tuoretta bonito-tonnikalafilettä. Syötiin sitä loppuviikko, nami nami. Paikalliset eivät kuulemma välitä bonitosta, koska sen liha punaista. Eivät ymmärrä hyvän päälle, jos aina pitää olla doradoa ;-)
Fileeraus takatuhdolla
Pacificon rannoille matkaaville suosittelen lämpimästi kalareissua pangalla, mutta parista kolmesta tunnista ei kannata maksaa tuhatta pesoa enempää. Kosonoyn taksa oli 350 mxp/h, vieläpä hyväkuntoisella veneellä ja englannin kielen taidolla.
Tunnelma hieman latistui, kun vaimoni joutui lähtemään takaisin töihin paria päivää aiemmin. Lento järjestyi sukkelaan välille Manzanillo - D.F. No, vaimon töiden takiahan täällä Meksikossa ollaan. :-)
Auringonlasku Tyyneen Valtamereen on hieno, Melaquesta katsoen vuori jää väliin
