Periferico - kehätien tietyöt jatkuvat Barranca del Muerton kohdalla. Kyllä siitäkin pääsee, mutta yksi vaihtoehto on käyttää "San Antonion Ramppia" (Distribudor Vial de San Antonio).
Ajo-ohje: Aja Perifericolta Viaducto Miguel Alemania itään, sitten toka ramppi Puente de Morenalle ja käänny Rio Becerralle, joka kuin itsestään vie Perifericon päällä kulkevalle tielle.
Sci-fi-madonreikä? Ei vaan San Antonion ramppi Perifericon päällä 3. kerroksessa:
vaikutus sama, nopeuttaa matkantekoa. :-)
Takaisin päin tulo ei ole yhtä yksinkertaista. Rio Becerralta ei pääse kääntymään Perifericolle, vaan pitää mennä ensin Viaductoa itään ja tehdä uukkari. Itse eksyimme paluumatkalla mm. Parque Liralle ja lopulta erinäisten kiepausten jälkeen Reformalle. Kartta löytyy netistä ks. ruutu 96.
Cuernavaca on alle 100 km Mexico Citystä etelään ja 800 m alemmaksi kuin Zocalo. Ilmasto on ihana, "ikuinen kevät", mainostavat, ja niinpä chilangot pakenevat sinne viikonloppuisin vapaa-ajan asunnoilleen sankoin joukoin.
Olimme etsineet netistä hotellin etukäteen ja soittaneet sinne varauksen. Päädyimme Casa Azul Bed & Breakfastiin, joka paikan päällä kutsui itseään "Boutique-Hotellliksi".
Hotel Casa Azul, Cuernavaca, Morelos, México
Casa Azul eli Sininen Talo on mukava, pieni kodikas perhehotelli keskustan tuntumassa. Rakennukset ovat vanhoja, eivätkä mitenkään loisteliaita, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi siistejä. Hotellissa on pieni ravintola aamiaista ym. varten ja kaksi lämmittämätöntä uima-allasta sisäpihalla. Autotalli ratkaisi pysäköintiongelmat.
Kävelimme keskustorille ja menimme jätskille Los Arcosiin. Sitten menimme zocalon vieressä seisovaan Cortezin palatsiin, joka oli muutettu museoksi. Museoon tutustuminen jäi ohueksi, kun piti hakea WC pikkutyölle - museon WC oli korjauksessa. Onneksi ehdimme. Museossa oli Meksikon historiaa...
Palacio de Cortés
Illan suussa menimme sitten syömään torin kulmalle ravintolaan, josta ihailimme palatsia ulkoa päin. Lähdimme lampsimaan kotiin päin läpi vilkkaan lauantai-illan torin, jatkaen Guerrero-kadulle. Cuernavacassa tämä ilmeisesti oli kaupungin kenkäkauppakatu. Saimme lapsille kenkiä Cityä halvemmilla hinnoilla.
Seuraavana päivänä heräilimme hitaaasti, söimme hyvän aamiaisen ja shoppailimme vähän lisää Plaza Cuernavacassa. Urheiluvälinekauppa Martin alesta löytyi jumppavaatteita ja futiskengät.
Iltapäivän lopuksi lähdimme vielä Cuernavacan eteläpuolelle katsomaan Xochicalcon pyramideja, joista kuuluisin on Sulkakäärmeen Pyramidi (Piramide de Quetzalcóatl). Paikka oli tärkeä mesoamerikan kulttuurien kohtaamispaikka 600-luvulta aina1200-luvulle. Sulkakäärmeen inkarnaatio oli kuulemma myös joskus asunut siellä.
Saimme oppaan mukaamme joka selosti nähtävyyksiä, ja kertoi tarinoita, mikä vähän avasi paremmin kivikasojen merkitystä. Kierros loppui vähän ennen aikojaan, kun alueen sulkemisaika olikin aiemmin kuin piti. Opas reiluna miehenä tinkaisi palkkionsa sadasta viidestä kympitä sataseen. Emme toisaalta olisi paljoa enempää jaksaneetkaan.
Xochicalcon... yksi pyramidi.
Juego de Pelota, Xochicalco, Morelos
Xochicalcossa oli muutamia pallopelikenttiä (juego de pelota), joilla uskotaan olleen myös rituaalinen merkitys. Voittajat uhrattiin, mikä oli kunniaksi heille.
Palasimme Cuernavacaan illalliselle, minkä jälkeen jatkoimme takaisin vuorten yli kotiin. Loppiaisruuhkasta ei ollut tietoakaan klo 21, ihme juttu.
Sen sijaan seikkailimme noin tunnin Tlalpanissa, jälleen kerran ajoimme opasteen PERIFERICO NORTE mukaan, joka vie Viaducto Tlalpanille, josta ei pääse mihinkään ennen Circuito Interioria. Sen jälkeen tulee vielä Viaducto Miguel Aleman ennen Zocaloa. Cuernavacasta päin tullessa jos haluaa Periferico-kehäle, kannattaa ottaa Viaducto Tlalpanin lateraali hyvissä ajoin ja mennä Perferico SURin suuntaan ja sitten ali ja ympäri länteenpäin.
