Lähdimme perjantai-aamulla kalaan kapteeni Samuel Nunezin panga-tyyppisellä veneellä.
Lähdimme kauas pyytämään ISOA kalaa: marlin, dorado, sailfish... meille kerrottiin. Mukana oli siis minä, paappa ja kapteeni Samba sekä tulkkina ja oppaana ekoturismiyrittäjä Alejandro.
Nimi Cecilia, voimanläheenä 2-tahtinen 48 hp Yamaha Enduro
Matkasimme noin tunnin ensin luoteeseen rannikkoa pitkin ja sitten ulospäin länteen. Matkasää oli ihan mukava, puolipilvistä ja noin 25 astetta. Pangan rättikatto suojasi hyvin palamiselta.
Matkalla näimme loputtoman meren, metrisiä, hitaasti keinuttavia maininkeja, hyppiviä paholaisrauskuja, merkilpikonnia ja niiden selässä seiovia lintuja. Lentävän rauskun erottaa tiirasta siten että rausku hyppää vedestä, lepattaa pari sekuntia ja sitten lätsähtää veteen, kun tiira taas lentää, syöksyy veteen, ja lentää taas.
Uistimet olivat tukevaa tekoa, keloissa alennusvaihteet, siima paksua ja syöttinä pikku mustekalaa jäljittelevä hawaiiana. Aikamme uistelimme rannikon suuntaisen merivirran rajalla ja tuli vain yksi makrillin tumppi. Ei ollut ison kalan päivä, lähdimme sitten rannemmaksi pikkukaloja pyytämään.
Tapasimme matkalla myös merikilpikonnan, jonka kilven alle oli jäänyt ilmaa eikä siten pystynyt sukeltamaan. Oppamme ui sen kiinni ja kapteeni nosti sen veneen reunalle ihmeteltäväksi.
Loppujen lopuksi, ei ollut turha reissu. Saimme bonitoja (pikkutonnikala) yli oman tarpeen. Illaliseksi oli siis pari kiloa bonitofileitä. Kilohinta tuli kallimmaksi kuin kaupasta ostettuna, vaikka reissu ei mahdottomia maksanutkaan :-) Annoimme kuitenkin ylimääräiset kalat kapteenille ja oppaalle.
Kuva saaliista auton lavalla.
Maksamaton mainos: http://www.geocities.com/fishwithoso/
