Olin jo sitä mieltä että en enää kirjoittaisi autokaupoista ennen kuin kaikki olisi valmista, mutta tulikin taas kirjoitettavaa.

Äitienpäivän aattona sovimme erään mersun kaupasta, ja olimme ehdottaneet, että maanantaina soitellaan kaupanteon ajankohdasta. Myyjä sitten hävisi maan alle, ei vastannut puheluihin eikä sähköposteihin. Kun soitimme, puhelinta kuunneltiin joskus tuli "bueno" (eli haloo), ja sitten puhelin suljettiin. Soitimme kolmeen eri numeroon, jotka löytyivät herran ilmoituksista ja käyntikortista. Alkoi tuntua että hän ei vastannut meille. No, pyysimme sitten meksikolaista ystäväämme soittamaan, ja johan vastasi. Myyjä oli toki edelleen myymässä autoaan, vaikka olimme sopineet kaupasta. Hän löi luurin korvaan myös ystävällemme, kun hän sanoi olevansa ystävämme, ja ihmetteli eikös se auto ollut jo myyty. Miksiköhän myyjä sanoi hyväksyvänsä (alhaisen) tarjouksemme, jos ei oikeasti hyväksynytkään? Vedätystä ja valehtelua, pitää meitä varalla jos ei parempaa tarjousta saisi.

Se siitä mersusta, emme jaksaneet leikkiä kuurupiiloa myyjän kanssa. Seuraavaksi evaluoidaan pari saappia autoliikkeiden kanssa.

Mitä tästä ja parista edellisestä opimme: Älä tee autokauppaa meksikolaisten* yksityishenkilöiden kanssa, hyvät liikkeet osaavat paperityöt ja vahtivat vähän mainettaankin.
*Tutun tai tutuntutun kanssa korkeintaan.

Todellisuudessa yksityshenkilöiden myynnissä säästö on illuusio, alkaa näyttää siltä, että liikkeiden 10% provikka on ihan hintansa väärtti. Tapaamamme yksityishenkilöt ovat olleet kummallisia, aina muka sattuu jotain, tulee kiirettä ja kokouksia, faktuura hukkuu, kännykkä hukkuu. Asiat ei hoidu jämptisti alusta loppuun.

Jos kuitenkin alat, ainakin sinun pitää varata aikaa ja rahaa siihen, ja varmistaa että kaikki sopimus-, rekisteröinti-, rahansiirto ym. jutut menevät niin että myyjälle (tai ostajalle) ei jää liikkumavaraa. Raha siirtyköön sitten kun sopimukset on allekirjoitettu, rästiverot ja -sakot maksettu, päästökatsastettu, oman osavaltion kilvet vaihdettu, omistaja vaihdettu viranomaisille, ja uusi rekisteriote saatu (tarjeta de circulacion). Ja määräajat ja uhkasakot joka väliin. Sopimuspaperin voimaansaatto riitatapauksissa lienee erittäin hankalaa, joten asia pitää hoitaa sovussa ja sukkelasti.

Viranomaisten (ja muutenkin) on helpointa, jos ostat oman osavaltiosi auton. Rekisteriin ei tarvitse ilmoittaa kuin omistajan vaihto (cambio de propietario, n.150 pesoa), ja se onnistuu helpoiten edellisen omistajan kanssa. Sen edellytyksenä ovat verification ja maksetut verot (tenecia).

 Jos ostaa esim. Estado de Mexicon (EM) auton D.F.:n puolelle, niin EM:n viranomaisille pitää ensin tehdä Baja (eli rekisteristä poisto), jonka edellytyksenä ovat maksetut verot. Sen jälkeen DF:n puolelle pitää tehdä käytetyn auton Alta (rekisteri-ilmoitus), jonka yhteydessä tarkistetaan, että EM:n Baja on tehty. Sitten ostetaan DF:n kilvet (placas) Luulisin. Pelkään että EM:n ja DF:n ilmoitukset pitää tehdä eri paikkoihin. Kuluja tulee n. 2500 pesoa.

Korjaavia kommentteja vastaanotetaan.