Guanajuaton kapitaalissa asuu nykyään 78000 asukasta, joten se on kooltaan kompakti. Varsinkin sen kävelykeskusta on viehättävä kauniine rakennuksineen, puistoineen ja mutkikkainen katuineen.
Guanajuaton panorama Pípilasta päin
Guanajuato oli pitkään Meksikon rikkain kaupunki, koska näiltä tienoilta kaivettiin yli kahdensadan vuoden ajan 20% maailman hopeasta. Vauraus näkyy vieläkin upeina rakennuksina, lukuisina teattereina ja yleinsenä siisteytenä.
Keskusta on pääosin kävelyaluetta, koska liikenne kulkee tunneleissa maan alla - vanhat kaivostunnelit on kiveytty ja muutettu kulkuteiksi.
Kävelykatua Rauhan Aukiolta
Tunneleista pääsee monesta kohtaa pinnalle portaita pitkin. Käveleminen turvallista pinnalla vähäisen ja hitaan liikenteen ansiosta mutta autolla liikkuminen kaupungissa on konstikasta. Tunnelit kiemurtelevat ja haaraantuvat maan alla niin että väärästä putkesta ajamisen tuloksena voi olla viiden kilometrin ja puolen tunnin lisälenkki.
Autotunneli Guanajuatossa
Kaupungissa on nuorekas meno, koska se on yliopistokaupunki, jossa on noin 20000 opiskelijaa (1/4 väestöstä!). Ainakin lauantaina ja sunnuntain Jardin de Union-puiston ympärillä ja Teatro Juarezin edessä oli runsaasti väkeä yömyöhälle. Sisitejä ravintoloita riittää myös ruokapaikkaa etsiville.
"Vapaudenpatsas" Rauhan Aukiolla
a
Guanajuaton Teatro Juarez
Muumiomuseo
Meksikolaisilla on omalaatuinen suhtautuminen kuolemaan ja raatoihin. Dia de Muertosista aiemmin olikin jo juttua. Guanajuaton maaperä on sellainen, että runsaan mineraalipitoisuuden ja kuivuuden takia ruumilla on taipumus muumioitua. Kun hautuumaa tulee täyteen, niin ruumiita kaivetaan ylös ja osa on päässyt kunniapaikalle muumiomuseoon. Katsojia riitti sunnuntaina, jonotimme yli puoli tuntia sisään.
Eläviä matkailijoita muumiomuseon jonossa
Kaivos
Kun kerran kaivoskaupungissa oltiin, niin pitihän sitä turistikaivoksessa käydä - niitäkin on kaupungissa useita. La Valenciana on suljettu yleisöltä kanadalaisten aloitettua kaivostoiminnan uudelleen, mutta läheisellä Mina San Ramonilla pääsi käymään. Kuilu ei ollut suuren suuri, mutta ihan hauska käydä lastenkin kanssa.
Mina San Ramonin pihalla
Pikku kaivostunnelissa
Leon
Poikamme Leon oma kaupunki, jonka nimi tarkoittaa leijonaa.
Leonin leijona
Tulotiellä ei saa hurjastella, huomaa pahvipoliisiauto
Leon, GTO. on noin miljoonan asukkaan teollisuuskaupunki. Ei mikään ihmeellisen viehättävä, mutta ihan rauhallisen oloinen. Ainakin tiet ovat paremmassa kunnossa kuin D.F.:ssä. Oppaissa nähtävyyksistä mainitaan historiallinen keskusta, mutta tuskin kukaan tulee sen takia Leoniin. Sen sijaan nahkatuotteita ostamaan kannattaa tulla kauempaakin. Zona Piel eli "Nahkavyöhyke" on n. 80 hehtaarin alue, jossa on satoja (ellei tuhansia) nahka- ja kenkäkauppoja jotka myyvät pääasiassa paikallista tuotantoa ja edullisesti. Zona Piel löytyy Blvd. A. López Mateos-kadun Silaosta päin tullessa oikealta puolelta ennen Centro Histroricoa (hyvin opastettu).
Me varmaan päädyimme kalleimpaan kulmaan aloittamaan ostoksemme, emmekä muualle sitten enää ehtineetkään - viiden tunnin jälkeen. Olimme Lopez Mateos - bulevardin varressa Plaza Piel ostoskeskuksessa, emmekä muuta tarvinneet. Pysäköintialue oli vieressä, ja hinnat vaikuttivat meistä edullisilta. Vai mitä sanotte esimerkeistä? :
- Nahkapusakka 1400 pesoa (93 euroa)
- Dockers kengät (hecho en mexico) 561 pesoa (37 euroa)
- Lasten nahkakengät 250 pesoa (17 euroa)
- Lasten pehmotohvelit 90 pesoa (6 euroa)
- Vyö 120 pesoa (8 euroa)
Muutakin tosiaan oli tarjolla, esimerkiksi cowboy (vaquero) bootseja, isosolkisia karjapaimenvöitä, stetsoneita ym. hattuja. Satuloitakin varmaan olisi löytynyt, jos olisi osannut etsiä. Kun sitten vielä pyörähdimme etsimässä Leolle "Leon" lippistä, huomasimme että kadun varressa myytiin kenkiä alkaen 150 pesoa (10 euroa) / kaksi paria.
