Sovittiin, että haemme auton lauantaina klo 12. Niinpä lähdimme lauantaina ajelemaan Pedregaliin klo 12, ja olimme perillä puoli yhden jälkeen. Pääsimme katsomaan telkkaria, koska auto ei ollut vielä valmis; vahaus oli kesken, paperit eivät olleet vielä myyjän kourassa ja taisi olla pari uuden Acuran ostajaa jarruna. Katsoin poikien kanssa Cartoon Networkia isolta screeniltä ja joimme kokista tunnin. Hora mexicana...
Välillä kävin tsekkaamassa, että auto tosiaan oli fiksattu niinkuin oli sovittu ja maksoin sitten loppuosan kassalle. Lopulta tarkistin autoverokuitit, paperit ja allekirjoitin pinon papereita, mukaan lukien tiedot suoramainontaa varten sekä asiakastyytyväisyyskysely.
Myyjämme vielä näytti auton perustoiminnot, joissa volkkaria ajaneelle ei ollut mitään yllättävää. Laitoin turvaistuimet autoon, pojat kyytiin ja pääsimme vihdoin kotimatkalle. Varovaisen ajon jälkeen sain peruutettua auton parkkiruutuunsa ehjänä.
VW Sharanin jälkeen A4 tuntui jotenkin pieneltä. Kaipa on niin, että Sharanin kaltaista kaappia ajaessa unohtuu, miltä henkilöauton pitäisi tuntua. Audi A4 sopii käteen kuin nahkahansikas, varsinkin mustalla nahkaverhoilulla. Nahkaverhoilun huonona puolena on se, että lasten muoviset turvaistuimet narisevat nahan päälle asennettuna. VAG-konsernin 1.8 turbokoneen heikko alakierrosvääntö tuntuu tylsältä varsinkin näin yli 2500 metrin korkeudella, mutta laittamalla vaihteiston S (sport) asentoon, nuhaisuuttaa saa hieman lievitettyä. Suomessa ajellaan lähellä merenpinnan tasoa, joten nuha ei pääse samalla tavalla yllättämään.
Sitähän saa tietysti ihmetellä, miksi en sitten ostanut isompimoottorista yksilöä? Näin hyvää kolmelitraista A4 quattroa ei tullut vastaan. No, joo yksi melkein yhtä hyvä, mutta 88 tuhatta ajettu oli Audi Interlomasissa, mutta se karsiutui kilometrien ja 2002 vuosimallin takia. Tämän 65 tuhattakin oli jo ihan hyväksyttävän ylärajalla, kun etsimme sellaista 40 tkm ajettua alun perin.
