Saavuimme Suomeen tiistai-iltana hieman yli yhdeksän. Räntäsadetta ja pimeää, tuli heti kotoinen olo. Lasten isovanhemmat olivat tulleet vastaan lentoasemalle antamaan lämpimän vastaanoton. Matkamme viimeisen ajotunnin aikan kuulimme jokusen kerran "milloin ollaan perillä"-kysymyksen takapenkiltä, mutta uni voitti.
Lapset saivat jetlagin nimissä valvoa puolille öin, eikä uni tahtonut tulla senkään jälkeen. Kolmelta aamuyöstä tuli nälkä, niinpä lapset saivat yöpalaksi ruisleipää. Taisi mennä viikko ennen kuin oltiin oikeassa unirytmissä nukkumaanmenoajan aikaistuessa vähä vähältä.

Oli satanut lunta ja Hämeenlinnassa oli kauniin valkoista. Talvi oli tullut mukanamme. Minusta oli mukava kävellä pikkupakkasessa raittiissa ilmassa.